En kertakaikkiaan voi jättää tuollaisia tanssitaidottomia, ainoastaan rintavarustuksen ja pyllynkeikutuksen turvin esiintyviä typyköitä sekä cockneyn (taimitäsenytsittenonkaan) murteella englantia vääntäviä moottoriturpamiehiä kovinkaan pitkäksi aikaa blogini etusivulle, viimeiseksi päivitykseksi. Kaksi päivää riittäköön ja korvattakoon koko bassojumputus pidempään elämään jäävällä, varmasti muutamien vuosien kuluttua klassikon tai ikivihreän aseman saavuttavalla pitkätukkapoikien lurituksella.

Puhelintanssityttöjen pitkistä säihkysääristä aasinsillan kautta päästään kyllä ihan ilman tuskaista ajatussolmuakin sukkahousuheviin. (Eikö pitkätukkahevarit nyt kuitenkin sentään ole joitan niin ihanaa ja kultaista että?)

The Darkness - Love is Only a Feeling